Avainsana-arkisto: matkakertomus

Versoo

Parin viikon oleskelun jälkeen hiffasin, että voishan niihin pihan tyhjiin ruukkuihin laittaa jotain. Sana vain, tai puolikas, riitti anopille ja tädille, ja jopas tuli pussillinen taimia mukaan. Tässä tilanne kolmen viikon kasvattelun jälkeen:

Papyrus ensiksi:

Papyrus

Papyruksen lisääminen oli maallikolle aika kummallinen toimitus, leikataan papyruskaislan pää ja juurrutetaan se nurin päin vedessä, istutetaan pää alaspäin ruukkuun.

Minttu:

minttu

Sitruuna on saanut vettä ja siitä kiitollisena alkoi taas kukkia:

sitruuna

Mökkilomalla eli erään tiistaipäivän kulku

Aamupala nautittiin hämmentävän myöhään, vasta yhdeksältä, kun vuotias otti ja nukahti aamulla vielä pikku torkuille (bravo! Lisää tätä!) normaalin klo 7 herätyksen jälkeen. Latte e biscotti, maitokahvia ja keksejä, mitäpä muuta. Pojille vähän täydennystä puurolla ja jugurtilla (täällä on muuten jugurtinystävälle mainiot valikoimat, perus ”bianco”-jugge eli makeutettu, maustamaton kermajugurtti ja kookosjugurtti, muiden muassa, uppoavat hyvin).

Aamupäivä anoppilassa, yritin mm. kirjoittaa blogia mutta eipä siitä pikkuapureiden vuoksi mitään tullut. Vaan tulipa selvitettyä appivanhempien kanssa mm. suomalaisen tuvan kalustusta, sipulin kuivatusta, isoäidin tapaa pestä pöydät (valkaisuaineella!). Lounaaksi saatiin mukaan anopin uunista munakoisoja. Tässä appiukolta sipulinippu isoäidin leivinuunin edustan katoksen naulassa, näinhän sen kuuluu olla.

sipuli-cipolla

Siippa kävi sillä aikaa veljen kanssa hakemassa vuokra-auton Cagliarista, mikä sinänsä oli varsinainen jatkokertomus, useamman päivän kestoinen, mutta ei siitä sen enempää. Lomasesonkina tuntuu ne autot olevan kortilla, ja me kun lykättiin vuokrausta viimeiseen asti (”vuokrataanko auto vai ostetaanko pesukone?”), muuttui viisipaikkainen tilava auto kolmioviseksi pikku Puntoksi. Noh, kulkeehan sekin.

Sitten se lounas eli ne munakoisot, ”kotona” eli Isononnan talossa, kuten kolmivuotias sanoo. Päivälevon keskeytti alkuunsa naapuri, jolla äänien perusteella on pihalla pieni metalliverstas, rälläköinti, pauke, hitsaus ja muut hauskat äänet jatkuivat pitkin siesta-aikaa. Nuku sitten siinä! Suunnittelin harmissani jo tomaattien heittelemistä pihamuurin yli, mutta ehkä parempi vielä pitää hyvät välit joka ilmansuuntaan ainakin toistaiseksi. Isoäiti kuulema riiteli kaikkien naapurien kanssa, mutta ehkä sitä perinnettä meidän ei tarvitse jatkaa.

Iltapäivää, jatkoin restaurointioperaatiota vahaamalla ja kiillottamalla edellispäivänä hiomani pikkuisen vanhan pöydän, joka oli kaikenlaisen kaman ja vuosikymmenten pölyn alle hautautuneena ulkokeittiössä (kuva täällä, se pöytä on kaiken tuon kaman alla). Talossa on kolme vanhaa pöytää, joista kaksi on ajalta kun naimisiin menivät ja tämä kolmas, nyt puleerattuna hohtava, sitäkin vanhempi. Tukevaa tekoa, elämää nähneitä kaikki. Tätä nyt puleerattua näkyy käytetyn mm. kaavapöytänä ja leikkuualustana.

Tuli myös jatkettua pesu-ja tiskausurakkaa. Tekokukkia ja moninaista pyhimysrihkamaa löytyy jo useampaa kitch-alttaria varten, lisäksi valtava määrä kaikenlaista tarve-esinettä.

Basilikan ja mintun kasvamista odotellessa ihaillaan vaikka näitä.

napit

pikkukattiloita pihaleikkeihin

Lomalla ja/tai uusissa maisemissa ihmisestä löytyy kaikkea kiinnostavaa, ja itsestäni olen kehittämässä kelpo osa-aika-kotirouvaa, ainakin mitä tulee ruuanlaiton suhteen. Tiistain kevyt illallinen oli kotikutoinen gazpacho, ja tulipa hyvää. Kahdeksan tomaattia ja kuusi pientä kurkkua, kaksi valkosipulin kynttä ja sopivasti suolaa, myllyn läpi ja jääkaappiin kylmenemään. Lisukkeena leipää, persiljaa ja pojille mozzarellaa. Keittoshow oli pienen sosemyllyn kanssa tosin siinä määrin työläs, että keskiviikon puolella käytiin shoppaamassa lähimmästä kauppakeskuksesta sauvasekoitin. Perjantaina sitten pitäis hoitaa isommalle lössille sama homma: Muovikassillinen tomaattia, kassillinen kurkkua (appiukon kasvattamia nämä), yks valkosipuli ja kourallinen suolaa, ehkä jotenkin niin.

Iltasella vielä lämpimässä yössä, kirkkaan tähtitaivaan alla (jep, ja päivällä pilvetön taivas), pikkulasit Limoncelloa ja tarinointia. La dolce vita!

Isoäidin pastalävikölle taas käyttöä

Isoäidin talossa

Isoäidistä aika jätti jo lähemmäs kymmenen vuotta sitten. Talo on ollut jos pitkään niukalla huolenpidolla, ja kaikenlaista järjesteltävää ja fiksattavaa tuntuu riittävän kuin kelpo kesämökillä konsanaan. Puutarhassa ne vähäiset kasvit ovat mittaansa suurempia. Peikonlehti on vallannut muurin sitruunan takana, lehtien koko on A0 tai vieläkin suurempi:

Peikonlehti arkkikokoa A0

Sitruuna on hoitamattomana vähän hellittänyt satoa kantamasta, aikanaan antoi sitruunoita ja kukki ympäri vuoden, suojaisalla pihalla:

Sitruunapuu

Mirto eli myrtti, lieköhän maailman suurin. Tämän vuoden sadon jälkeen ehkä pitää vähän rajoittaa kasvua:

Mirto eli myrtti

Ensimmäisenä päivänä en malttanut edes ottaa iltapäivänokosia kun niin syyhytti moppaamaan. Ah, mikä elämys kuurata lattiasta ämpäri toisensa jälkeen harmaata pois! Vastaavaa hommaa kuin Photoshopissa valokuvan väriensäätö levelien, tasojen ja maskien avulla, mutta reaalimaailmassa: pyyhit harmaata ja kontrastiköyhää pois, ja mopinveto mopinvedolta paljastuvat valkeat, tiilenpunaiset ja mustat kaikessa kylläydessään. Mitä terapiaa näyttöruutuun kiinni palaneille silmille ja mielelle!

Lomamme alkoi tiskisavotalla, ja tämä savotta ei kyllä hetkessä lopu!

Pölyltä suojassa

Siirtymä

Siirtyminen Suomesta Sardiniaan tapahtui tällä kertaa lentäen, Helsinki – München – Rooma – Cagliari. Matka-aika venähti 15 tuntiin, mikä tälläkin kertaa johtui Meridianan iltalennosta Rooma-Cagliari. Iltalennoita koneet eivät jatka Cagliarista eteenpäin ennen aamua, joten mikäs kiire siinä olisi. Ihmeen hyvin pikku poikasemme jaksoivat pitkän matkapäivän.

Viralliseksi syyksi myöhästymiselle (jaksoivat sentään selittää!) tarjottiin G8:aa, todellinen syy taisi olla koneen kapteeni, joka nousi kentälle shoppailukassien kanssa vasta kun matkustajat oli jo pakattu koneeseen. Mutta ehkäpä taksi oli G8:n vuoksi myöhässä, mene ja tiedä.

Pitkänpuoleinen matka ja odottelu kuitenkin palkittiin, kun keskiyöllä pääsimme perille ja pöydällä odotti – ääneenlausumattoman ennakkotoiveeni mukaisesti – pari laatikkoa joissa pizzat vielä lämpiminä, lankomiehen uunista. Voiko loma paremmin alkaa!

Paikka auringossa