Avainsana-arkisto: isoäidin talo

Viikunoiden ensimmäinen sato lopuillaan

Heinäkuu on tuoreiden viikunoiden ystävälle yhtä juhlaa, ainakin jos tädin pihalta löytyy satoisa viikunapuu. Ensimmäinen sato makeita, maukkaita ja raikkaita viikunoita on nyt lopuillaan, toisen sadon viikunoiden raakileet lupailevat jo jatkoa. Eivät kuitenkaan ole läheskään niin isoja ja makoisia kuin nämä ensimmäiset.

Vielä muutama viikuna jäljelläParhaimmillaan kun poimitaan puusta siinä vaiheessa kun kuori jo vähän halkeilee. Jokunen tunti jääkaapissa viileyttä saamassa ja… huoh… voi kun tämän elämyksen voisi jakaa suupaloina verkon kautta. Ei löydy kotosuomen kaupoista vastaavaa, ei nämä kuljetusta kestä, hyvä kun säilyvät lähimpään suuhun asti.

Isoäidin talossa

Isoäidistä aika jätti jo lähemmäs kymmenen vuotta sitten. Talo on ollut jos pitkään niukalla huolenpidolla, ja kaikenlaista järjesteltävää ja fiksattavaa tuntuu riittävän kuin kelpo kesämökillä konsanaan. Puutarhassa ne vähäiset kasvit ovat mittaansa suurempia. Peikonlehti on vallannut muurin sitruunan takana, lehtien koko on A0 tai vieläkin suurempi:

Peikonlehti arkkikokoa A0

Sitruuna on hoitamattomana vähän hellittänyt satoa kantamasta, aikanaan antoi sitruunoita ja kukki ympäri vuoden, suojaisalla pihalla:

Sitruunapuu

Mirto eli myrtti, lieköhän maailman suurin. Tämän vuoden sadon jälkeen ehkä pitää vähän rajoittaa kasvua:

Mirto eli myrtti

Ensimmäisenä päivänä en malttanut edes ottaa iltapäivänokosia kun niin syyhytti moppaamaan. Ah, mikä elämys kuurata lattiasta ämpäri toisensa jälkeen harmaata pois! Vastaavaa hommaa kuin Photoshopissa valokuvan väriensäätö levelien, tasojen ja maskien avulla, mutta reaalimaailmassa: pyyhit harmaata ja kontrastiköyhää pois, ja mopinveto mopinvedolta paljastuvat valkeat, tiilenpunaiset ja mustat kaikessa kylläydessään. Mitä terapiaa näyttöruutuun kiinni palaneille silmille ja mielelle!

Lomamme alkoi tiskisavotalla, ja tämä savotta ei kyllä hetkessä lopu!

Pölyltä suojassa

Siirtymä

Siirtyminen Suomesta Sardiniaan tapahtui tällä kertaa lentäen, Helsinki – München – Rooma – Cagliari. Matka-aika venähti 15 tuntiin, mikä tälläkin kertaa johtui Meridianan iltalennosta Rooma-Cagliari. Iltalennoita koneet eivät jatka Cagliarista eteenpäin ennen aamua, joten mikäs kiire siinä olisi. Ihmeen hyvin pikku poikasemme jaksoivat pitkän matkapäivän.

Viralliseksi syyksi myöhästymiselle (jaksoivat sentään selittää!) tarjottiin G8:aa, todellinen syy taisi olla koneen kapteeni, joka nousi kentälle shoppailukassien kanssa vasta kun matkustajat oli jo pakattu koneeseen. Mutta ehkäpä taksi oli G8:n vuoksi myöhässä, mene ja tiedä.

Pitkänpuoleinen matka ja odottelu kuitenkin palkittiin, kun keskiyöllä pääsimme perille ja pöydällä odotti – ääneenlausumattoman ennakkotoiveeni mukaisesti – pari laatikkoa joissa pizzat vielä lämpiminä, lankomiehen uunista. Voiko loma paremmin alkaa!

Paikka auringossa