Neljä erilaista vuodenaikaa

Nyt sataa. Satoi myös pari päivää ennen saapumistamme, mistä on nyt reilut 3 viikkoa. Kuulema heinäkuussa yleensä sataa, mistä en kyllä itse osaa sanoa mitään, sillä meidän täällä ollessa sade on ollut harvinainen erikoisuus (tosin oleminen onkin painottunut enemmän elokuun puolelle). Pääseepä pölystä ainakin hetkeksi, alkoi jo ottaa henkeen.

Pari vuotta sitten vierähti 7 viikkoa heinä-elokuusta ilman pisaran pisaraa, ja lähes ilman pilviäkin. Sadetta saimme vain kun tuli vieraita sateisesta Englannista – heti kun menivät päiväunille matkan jälkeen, satoi kaatamalla tunnin. Herätessään olikin maa jo jälleen kuiva.

Mielellään viettäisi täällä koko vuoden, niin ymmärtäisi näitä säitä ja vuodenaikoja paremmin. Ensimmäinen talvivisiitti kun toi jo yhden oivalluksen: Suomessa luonto lepää talvella, täällä kesällä kun on rutikuivaa, talvi tuo mukanaan sateet ja vihreyden. Tietenkin se on näin, mitenkäs muuten? Ei ne neljä vuodenaikaa tarvitse aina samat kuin Suomessa olla.

3 vastausta artikkeliin ”Neljä erilaista vuodenaikaa”

  1. täällä taasen nautitaan virkistävästä sateesta ja siitä ettei ole pakko lähteä rannalle! Huomenna onkin varmaan ensimmäinen päivä pariin viikkoon kun mennään rannalle (säävarauksella), ensin maestrale, sitten sade, jälleen maestrale ja nyt sade…

  2. Kuulostaa viileältä… ei ole pakko lähteä rannalle 🙂 Me puolestaan päästiin vihdoinkin tänään rannalle, kun oli lisäaikuisia mukana, yksin ei viitsi kahden ipanan kanssa mennä stressaamaan… Cala Cipollassa paistoi aurinko, pilviä vain sopivasti tunnelmaa luomassa, Cagliarissa sen sijaan oli satanutkin, ja Monastirissakin koko päivä oli pilvistä (”Kyllä te sitten päivän valitsitte rannalle menoa varten!”)

    Viileät ilmat alkoivat kun ostin uuden tuulettimen. Maaginen vaikutus, jo 2 viikkoa on pidellyt kelpo ilmoja. t. nimimerkki Helteitä odotellessa

  3. hehe…meillä rantakausi avattiin jo kesäkuun alussa kun äiti tuli kylään, jatkui heinäkuussa appivanhempien kanssa, ja jatkunee syyskuun puoliväliin. Tästä appivanhempien kesäasunnolta kun on rannalle vain noin 100 metriä niin aina sään salliessa raijataan varjot ja tuolit ja kumiveneet sun muut aamusta heti rantaan. Minä en ole mikään rantaeläjä joten viileät ilmat, sade ja tuuli tuovat mukavaa vaihtelua. Eikä noiden kahden riekkuapinan kanssa rannalla todellakaan lepää. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *