Historia

Historian ymmärtäminen on keskeinen elementti Sardiniaan tutustuttaessa. Kuten monet muutkin saaret Välimerellä myös Sardinia on joutunut lukuisien valloittajien kohteeksi. Kuten aikajanasta näkee valloittajien tahti on ollut ajoittain kovinkin kiivas.

Sardinian historia aikajanalla
Sardinian historia aikajanalla

Geologisesti ja antropologisesti Sardinia on yksi Euroopan vanhimpia alueita. Jo paleoliittisella kaudella 150 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua (e.a.a.) on saarella käynyt vierailijoita. Vakituinen asutus tuli saarelle kuitenkin vasta Neoliittisella kaudella 6 000 e.a.a. Pohjois-Sardiniaan tulivat etruskit Italian mantereelta, Itä-rannikon asuttajat sen sijaan ovat Iberian niemimaalta ja Etelä-Sardiniaan tultiin helpoiten Afrikasta.

Nuraghi-torni sisältä
Kapeat käytävät

Ajan myötä saarelle muodostui oma kulttuuri ja kieli: Sardo, jota vieläkin puhutaan, tosin vähenevissä määrin. Alueelliset erot olivat ja ovat edelleenkin merkittäviä niin murteen, ruuan kuin kansallispukujen suhteen. Heimot elivät 1500 e.a.a. lähtien Nuraghi linnoituskylissä, jotka taidokkaasti rakennettiin kivistä pyöreiksi torneiksi. Nykyään saarelta löytyy vielä noin 7000 tornin ja kylän jäännöksiä, usein kivet on kuitenkin kierrätetty uudelleenrakentamiseen.

1000 e.a.a. foinikialaiset rantautuivat yhä useammin Sardiniaan kauppamatkoillaan Libanonista jopa Britanniaan asti. Heimopäälliköiden suostumuksella foinikialaiset saivat perustaa kauppasatamia, joista syntyivät sellaiset kaupungit kuin: Caralis (Cagliari), Nora (Pulassa rauniot), Bithia (Chian ranta), Sulcis, Tharros (Oristanossa rauniot), Bosa, Torres ja Olbia.

Foinikialaisten laajentaessa reviiriään yhä agressiivisemmin sisämaahan Sardinialaiset hyökkäsivät 509 e.a.a. rannikon satamakaupunkeihin. Vasta Kartagolaisten avustuksella saatiin Sardinialaiset kuriin saaren keski- ja Länsi-osien vuoristoa lukuunottamatta. Tällöin saari jakautui sekä poliittisesti, että kulttuurillisesti kahtia Puunilais-Kartagolaissivistykseen, sekä Barbagian (Barbaarien maan) Nuraghi-kulttuuriin.

Sardinia tuli osaksi Rooman imperiumia vuonna 238 e.a.a. Kartagolaisten antautuessa ensimmäisessä Puunilais-sodassa. Roomalaisten valloitettua myös vuoristojen sisämaan tuhoutui myös saaren alkuperäinen Nuraghi-kulttuuri. Latinasta tuli valtakieli ja vain syvälle vuorten erämaahan jäi roomalaisten vastustajia. Nuoron vuoristoissa puhuttava Sardo on edelleenkin lähimpänä alkuperäistä ja usein alankojen asukkaat eivät pysty ymmärtämään vuoristolaisten murteita. Mielenkiintoista onkin, että vuoristolaiset ymmärtävät sensijaan latinoitunutta ja nykyään myös italianoitunutta alankojen ja rannikon Sardoa.

Roomalaisten ansioksi sensijaan on mainittava saaren tieverkosto, joka nykyiselläänkin seuraa samoja linjoja (mm. SS131, SS126, SS195). Myös monissa paikan nimissä näkyvät roomalaisten mailimerkit, kuten Quartu, Sestu ja Decimo.

Rooman valtakunnan hajottua Vandaalit saapuivat Pohjois-Afrikasta valloittamaan Sardinian. Vajaa vuosisatainen valloitus kaatui Bysantin armeijan alle vuonna 534. Tällöin levisi saarelle myös kristinusko pakanallisten luonnonjumalien palvomisen tilalle. Vain vuoristo-alue sai jälleen pidettyä vastarintansa.

Vuosituhannen loppupuolella olivat arabit valloittaneet mm. Iberian niemimaan, Pohjois-Afrikan ja Sisilian. Sardinia oli jatkuvien hyökkäysten kohteena ja useat rannikon kaupungit autioituivat väen muuttaessa turvaan sisämaahan. Tehokkaamman puolustuksen järjestämiseksi saari jaettiin demokraattisiin kuningaskuntiin Cagliari, Arborea, Torres ja Gallura. Vielä tälle vuosituhannelle saaren neljä lääniä seurasivat tätä jakoa ja vasta 2001 pilkottiin niitä neljä lisää.

Näkymä vahtitornista
Näkymä vahtitornista

13. vuosisata merkitsi loppua Sardinian kuningaskunnille Pisalaisten valloitettua saaren Arboreaa lukuunottamatta. Useat Cagliarin vanhan kaupungin, Castello, torneista ja muureista ovatkin juuri tältä ajalta.

1323 Espanjan Aragonit liittoutuivat Arborean kanssa vallaten saaren Pisalaisilta. Tällöin syntyi Sardinian ja Korsikan kuningaskunta, vaikka Korsikaa ei oltu valloitettu. Saaren Pohjois-osissa sijaitseva Algheron kaupunki muokattiin nykyiseen katalonialaiseen asuunsa ja edeelleenkin kaupungissa puhuttava Sardo onkin itseasiassa Katalaania.

1479 syntyi Espanjan kuningaskunta Aragonien Ferran II ja Castilien Isabellan naimakaupoista. Sardinian kuningaskunta jatkoi espanjalaisena. Valtion symboliksi tuli 4 Mauria. Välimerellä riehuvien merirosvojen suojaksi rakennettiin saaren rannikolle tähystystorneja, jotka osittain ovat vieläkin olemassa kuten Norassa ja Chiassa. Espanjalainen kulttuuri on vahvasti esillä niin Sardon kielessä kuin perinteissäkin, kuten Cagliarin Sant Efision pyhimysjuhlassa tai Sassarin kansallispukuparaatissa.

18.vuosisadan alussa oli Sardinia 10 vuoden ajan myös Itävaltalaisten valloittama. 1718 saivat Piemonten Savojit hallintaansa ja vuosisadan lopussa he viettivät Cagliarissa 15 vuotta Napoleonia paossa.

1847 Sardinia julistautui itsenäiseksi kuningaskunnaksi, joka tosin liittoutui Piemonten kuningaskunnan kanssa. Seuraavana vuonna Sardinian kuninkaiden johtamana alkoi Italian yhdistäminen ja mm.Garibaldi soti heidän joukoissaan. Garibaldin kotimuseo sijaitsee Sardinian Pohjois-rannikolla Capreran saarella.

1861 syntyi vihdoin Italian kuningaskunta, joka 1946 muuttui demokraattiseksi tasavallaksi. Sardiniassa on tällä hetkellä noin 1,6 miljoonaa asukasta, ja saaren pääkaupunki on Cagliari. Saarella on erityisasema osittain autonomisena Italian lääninä, mutta edelleenkin jo tuhansien vuosien perinteenä etenkin Nuoron alueella ajavat pienet ryhmittymät saarelle itsenäisyyttä.

Takana häämöttää Castello, Cagliarin vanha kaupunki

Teksti Mari Mannisen lyhentäen suomentama F.C.Casulan teoksesta ”The History of Sardinia”, Sardinian Matkailunedistämiskeskuksen julkaisu

Sardinia.fi kertoo lämmöllä ja omakohtaisesti Sardiniasta, sardinialaisista ja kaikesta tuohon maailman kauneimpaan saareen liittyvästä.