Sardinia – Sardegna

Kesävieraaltamme kysyttiin taannoin Inarissa “Mistäs sie oot poissa?” kun isäntää mietitytti, mistä mahdollinen emäntäkandidaatti on kotoisin.

Juuri nyt tuntuu siltä, että ainakin meidän perhe on aina jostain poissa, kun toinen koti on aina yli kolmentuhannen kilometrin päässä, missä ikinä sitten olemmekaan. Mutta sen saman ikävän kääntöpuoli on kotiinpaluun riemu, oli suunta sitten pohjoiseen tai etelään. Ikävät, riemut, surut ja rakkaudet, kaiken saa kaksinkertaisena, mustassa on aina läikkä valkoista ja valkoisessa mustaa.

Kun vain on läsnä siellä missä on, ei ole poissa mistään.

Avainsanat: ikävä, nostalgia, perhe, poissaolo

This entry was posted by outi on torstai, heinäkuu 9th, 2009 at 19:23 and is filed under nostalgia. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.