Aihearkisto: auto

Sinne ja takaisin

Useampia reittejä Suomesta Sardiniaan on tullut testattua, ilma-, vesi- ja maanteitse, poimin tähän pari esimerkkiä.

Sardiniahan on saari, ja Suomikin on Etelä-Euroopan suunnasta tarkasteltuna käytännössä saari, joten vesistöjä pitää ylittää kahteen tai kolmeen otteeseen, ellei sitten halua kiertää Pietarin kautta. Kautta aikain on se yleisin kulkuneuvo merta ylittäessä ollut laiva, mutta nykyisin kulkemiseen etenkin yli 3000 kilometrin matkoilla käytetään useimmin lentokonetta. Pohjolasta Sardiniaan saattaa pari kertaa vuodessa päästä myös meriteitse, kun varustamot siirtävät Itämeren risteilijöitään kesätöihin Välimerelle, mutta se vaatinee aika paljon säätöä, on kyllä mielessä käynyt. Perheellisen ja työssäkäyvän on kuitenkin aika mahdoton kuvitella tuollaista matkaa, joten keskitytään muihin kulkutapoihin.

Lentäen Sardiniaan pääsee harvemmin suoraan, yleensä tarvitaan ainakin yksi vaihto jossain Italian kaupungissa. Miellyttävää on lentää eka Roomaan ja sieltä pomppu Cagliariin (jos on Sardinian etäläpäähän menossa), nopeimmillaan lentomatkoihin vierähtää alle kuusi tuntia. Rooma-Cagliari välimatkaa voi hyvin verrata Helsinki-Tukholma -väliin, voi sen lautallakin mennä (Civitavecchiasta) mutta vähän pitkäveteiseksi voi käydä eikä matkan ekotasekaan lie kauneimpia. Tosin jos ekotaseesta välittää on parasta jäädä Suomeen tai sitten muuttaa pysyvästi Sardiniaan. Esim. Milanonkin kautta voi lentää, mutta silloin kannattaa tarkistaa, että kaikki lennot menevät samalle lentokentälle (Sardinian lennot yleensä lähtevät Linatesta, ehkä kaikkikin), kun Malpensan kentältä Linateen siirtymiseen tuhrautuu helposti parikin tuntia. Ja kesäaikaan yleensä ainakin joku suomalainen matkatoimisto tarjoaa suoria lentoja Algheroon, viime kesänä Aurinkomatkat ja kesällä 2009 ainakin Finnmatkat. Ainakin Aurinkomatkoilta onnistui pelkkien lentojen ostaminen, ja ihan kohtuulliseen hintaan (oliko noin 450 e/naama).

Suorin tie Sardiniaan kulkee Varsovan kautta
Suorin tie Sardiniaan kulkee Varsovan kautta

Autoileva testiryhmämme suosittelee reittivalinnaksi Via Balticaa, ellei sitten välttämättä halua kaahata Saksan autobaanoja. Reittivalinnasta riippumatta ajomatkaa Cagliariin tulee Helsingistä noin 3500 km. Via Baltican reitillä, eli Puolan kautta autoiltaessa on kilometrien puolesta lähes sama, mitä reittiä Puolassa ajaa, iso se maa on kuitenkin. Matka-aikaa kannattaa laskea 1 tunti / 50 km ja koska Puolan halkaisija koillisnurkasta mihin vain on 800-900 km, on Puolassa odotettavissa 1-2 yöpymistä. Mutta kiinnostavuudessaan reitti on aivan toista luokkaa kuin Saksa, ja sen minkä matka-ajassa (noin 1 päivä enemmän kuin Saksa+lautalla Rostockista Suomeen) häviää, voittaa maisemissa, seikkailussa (positiivisessa mielessä!) ja kustannuksissa. Olisi se kai mahdollista Saksassakin seikkailla pikkuteillä, mutta toistaiseksi Puola on vienyt voiton.

Ruotsin kautta ajamista testasimme kerran ja eipä tarvitse toista kertaa sinne lähteä köröttelemään, ellei nyt sitten tule jokin erityinen syy piipahtaa matkalla esim. Köpiksessä. Selvästi kalliimpi reitti kuin Via Baltica, matka-ajassa samaa luokkaa eivätkä Grännan polkkapossut silti voi korvata Puolan motellien aamiaisia.

Nopeimmillaan olemme ajaneet Helsingistä Olbiaan tasan kolmessa vuorokaudessa, mikä piti sisällään yhden yön motellissa Liettuassa, ylinopeussakot Puolassa, toisen ”yön” huoltoaseman pihalla Prahassa (n. 2 tuntia unta), päiväunet Itävallassa ja kolmannet ”yöunet” ystävien luona Rooman lähellä. Vesistöt ylitettiin katamaraanilla (Hki-Tallinna) ja pikalautalla (4 tuntia, Civitavecchia-Olbia). Mainittakoon, että vauhdista huolimatta ajoimme ekan kerran harhaan vasta Olbiasta poistuttaessa, kun Cagliari-opasteiden viitoittama reitti päätyi tietyömaalle kaupungin ulkopuolella. Ja GPS:äähän ei tällaisessa lähialuematkailussa käytetä.

Hitaimmillaan on samaa matkaa körötelty viikon verran, välietappeina Liettua, Puola (Lublin), Unkari (Budapest), Slovenia (Ljubljana), Venetsia, Trentino, Piombino, Olbia. Noin keskimäärin siis, ilman hidastelua ja stressiä matkustettaessa kannattaa varata noin 5 vuorokautta, ja tarkistaa lauttojen aikataulut ennakkoon, jos mahdollista.

Autolla matkustaessa on turha ottaa lauttaa Cagliariin asti, matka-aika ja matkan hinta kasvaa reilusti. Ellei sitten lautan reitti osu Sardinian itärannikkoa ohittamaan päiväaikaan, jolloin maisemat ovat mereltä katsottuna – alakanttiin arvioituna – huikeat. Jos ei ole tehnyt minuuttiaikataulua matkalleen (kuten me ensimmäisenä vuonna 3 vrk:n pikataipaleella), kannattaa Italian rannikkoa lähestyessä ensin tsekata Toscanan (esim. Piombinon satama) lähdöt Olbiaan, ja jos sieltä ei lähde sopivaa lauttaa, voi jatkaa rantatietä Civitavecchiaan. Ruuhkapäiviin ja -reitteihin on Italiassa syytä kiinnittää huomiota ja kuunnella radion liikennetiedotteita, eikä välttämättä kannata ängetä Bologna-Firenze -moottoritielle arkiyönä rekkojen väliin pujottelemaan.

Vaan mitä se sitten kustantaa? Karkeasti laskettuna lennettäessä pitää budjetoida matkoihin noin 500 euroa / aikuinen, ja autoiltaessa noin 900-1000 euroa / matkaseurue, riippuu tietenkin majoituksen tasosta, autosta ja ajotyylistä, reitistä, ruokailuista, matkan vauhdista ym. makuasioista.