Pikaruokaa tyhjästä kaapista: Uppomunat tomaattikylvyssä

Tässä helppo ruoka, jos kaapista ei löydy oikein mitään (kuten meillä pari iltaa sitten): tee kevyt ja tuore tomaattikastike (pikku pala sipulia silppuna öljytilkan kanssa ja tomaattisilppu tms. perään, paras tulee kirsikkatomaateista, sopivasti suolaa). Älä keitä tomatteja liikaa, 10-15 min riittää. Munat hulautetaan tähän tomaattihauteeseen kypsymään, ks. kuva. Keltuaisen kuuluu jäädä löysäksi. Syödään leivän kanssa, jota on kiva tuputtaa keltuaiseen.

Meillä kävi tyhjän kaapin kanssa niin hyvin, että sieltä löytyi anopin kanojen munia sekä viimeinen tilkka itse tehtyä tomaattikastiketta, appiukon tomaateista. Että voikin olla maukasta!

Al mare #1 – Costa Verde ja Piscinas

Aloitetaanpa pieni kirjoitussarja Sardinian rannoista. Sattuneesta syystä havainnot painottuvat eteläpäähän saarta. Ensimmäisenä kenties saaren vaikuttavin ranta: länsirannikon Costa Verden dyyneissä on samaa hiljaisuutta ja ääretöntä rauhaa kuin Lapin erämaissa tai ulkosaaristossa – jos ei rantaelämä kiinnosta, nämä dyynit voivat olla juuri oikea paikka.

Costa Verde – Piscinas

Piscinas (äännetään ’pishinas’) on muutaman sardinialaisen mielestä saaren kaunein paikka. Kilometrien dyynit, vähän väkeä. Autolla 1,5-2 h Cagliarista, viimeinen puolituntinen kapeaa kiemuraista tietä, jota hyvää vauhtia kunnostetaan, pelkokerroin on nykyisin lähes olematon jos kuski ei ole aivan kahjo. Perillä on valvottu parkkipaikka (4 euroa / päivä). Leiriytyminen ja yöpyminen kielletty, mutta jos haluaa nauttia dyynien yöstä, on paikassa hotelli Le Dune, joka ainakin allekirjoittanutta houkuttaa kovasti.

Meri syvenee nopeasti rannasta, ja vähänkin kovemmalla tuulella voi aallokko käydä liian kovaksi uimarille. Joka vuosi tällä rannikolla meri vie uimareita, ja varovaisuuteen on syytä. Itse pidän rajana n. metrin korkeita maininkeja, mutta kyllä sen huomaa veteen mennessä: Jos aallot on niin kovia ettei sinne veteen meinaa edes päästä, ei sieltä välttämättä pääse poiskaan. Jokunen kerta on täällä mennyt päivä kokonaan uimatta, ihania rantapäiviä nekin, jos tykkää ajattomasta tunnelmasta ja horisontin viivan mittaamisesta.

Mahdotonta lähteä kotiin ennen auringonlaskua.

EDIT: Piscinasin pohjoisosassa (eli jos parkkipaikalta lähteekin oikealle, rantabaarien puolelle) meri on matalampi ja ranta soveltuu myös lapsille, tietty aallokosta riippuen. Toiseen suuntaan jos menee, niin ranta syvenee nopeasti. Ja tarpeeksi pitkään kun tarpoo etelän suuntaan dyynejä, tulee nudistivyöhykkeelle. Jokaiselle jotakin.


Näytä suurempi kartta

Isoäidin leipomispöytä

Isoäiti, jonka taloa täällä asustamme, aloitti työt jo pikkutyttönä. Kuusivuotias oli oikein sovelias apuri torille, kun isoissa sammioissa pestyt vihannekset piti kantaa myyntitiskeille. Ympäri vuoden sama homma, lapsilla vettä valuvat korit pään päällä. Myöhemmin hän sitten oli töissä Quartuciùssa manteleita käsittelemässä (arvioisin, että toimenkuvaan kuului kuoriminen, kalttaus, paahtaminen yms. valmistelevat työt ennen kun ryhdyttiin valmistamaan Dolci Cagliarin makeankipeille markkinoille). Tuon työn hän sitten toi mukanaan myös tänne, minkä johdosta talon pihalla on pienen iglun kokoinen saviuuni ja meille asti periytynyt leipomispöytä.

Pöytä on käsittelemätöntä puuta, satoja kertoja varecchinalla tms. naista vahvemmalla pesuaineella pesty, todella kokeneen oloinen, joustavan tukevatekoinen persoona. Mutta kun meille tuli tarve korkeammalle työtasolle, tartti tehrä jotain. Vanha sardinialainen mitoitus on aika kaukana nykystandardeista ja -ergonomiasta, tässä tapauksessa eroa oli 17 cm, mikä korotus piti pöytään jotenkin järjestää.

Parin viikon pohdiskelun ja noin tusinan erilaisen työtasosuunnitelman jälkeen päädyttiin kierrätys-hybridi-antiikki-teknohenkiseen ratkaisuun, joka selvinnee aika helposti seuraavista kuvista. Pöytään itseensä on koskettu sen verran, että pöytälevyn alla olevien tukipuiden päihin raavin sahalla noin sentin syvät, pari milliä leveät urat teräsprofiilin sovitusta varten, ja pöydän jalat ovat metallikehikossa altapäin ruuveilla kiinni.

vanha leipomispöytä, johon viritetty hyllyprofiilista uusi runko

Metallirunko on hyllyprofiilia Bricomanista (jossa on tullut käytyä useammin kuin rannalla, toim. huom.), halvaksi tuli. Toiveena on, että tällä rakenteella metallirunko (jota ei ole erikseen jäykistetty vinotuilla, vaan jäykkyys tulee vanhasta pöydästä) elää pöydän mukana eikä toisin päin. Vanha pöytä tosin ei paljoa enää elä, tai siis liiku, tosielämää tämä kun on nähnyt jo jotain yli seitsemänkymmentä vuotta. Sitten kun saadaan ”oikea” keittiö, voi rungon purkaa ja käyttää vaikka varastohyllynä. Käytännöllisyys ja kierrätysestetiikka tällä kertaa saa astua esteettisyyden ja designmeiningin edelle. Ellei tää nyt sitten oo juuri sitä.

pöydän liitosdetalji
pöydän liitoksesta detaljikuva

Vasta kun pöytä tuli valmiiksi, muistin, miten kivaa lapsena oli leikkä mecanoilla.

Finnair & Meridiana, kiitos & grazie

Vihdoinkin onnistuu (toukokuusta lähtien) ostaa jotenkin järkevänhintaisia reittilentoja Helsingistä Cagliariin. Finski ja Meridiana ovat tehneet diilin, kippis sille!

Tällä erää meidän retkueen matkoille tulee hintaa yhteensä n. 1500 e. Lufthansalla neljä lentää 800 eurolla Roomaan ja takaisin, ihan ok hinta, muta sieltä reittilennot Cagliariin maksaa kohtuullisesti (nyt oli meno 130 euroa / ei-sardinialainen). Toisin sanoen on halvempaa matkustaa Suomesta Roomaan kuin Roomasta Sardiniaan.

Sardinialaiset maksavat selvästi vähemmän, sardinialaisten vaimot tms. puolisot ovat alempaa (tai siis kalliimpaa) kastia tässä, mikä sinänsä tässä katolisessa maassa vähän ihmetyttää. Ettäkö mulla olisi vähemmän asiaa sukuloimaan kuin perheen sardinialaisilla?

Mutta nyt sitten suositaan suomalaista: Jos lomalennot ei osu kohdalleen tai Alghero on liian kaukana matkakohteesta Sardiniassa, eikä Tampereen kautta Ryanairin kilorajoituksilla huvita matkustaa (Cagliariin), tuo Finnair on oikein suositeltava juttu.

ps. Tänä vuonna lomalentoja saa Finnmatkoilta, elokuun lopulle ja syyskuulle on vielä nyt tilaa eikä hinta ole kauhee. Varsinkin, jos haluaa kierrellä Sardiniaa, on lento Algheroon ja sieltä auto vuokralle oikein mainio lomakonsepti.

Cagliari on Kaljari

Ihan lyhyesti vain yksi suomalaista hämmentävä seikka: Cagliari sanotaan ’kAljari’, paino ekalla tavulla. Kenties siksi, että nimessä on tuo hämmentävä ”kalja” (birra) -sana, on tullut vastaan nimenomaan suomalaisten suusta kaikenlaisia ääntämisiä, yleisimpänä ”kaljeri”, ”kaljeeri” tai ”kaljaari”. Tosin ei näistä tuo viimeisin ei nyt ihan kamalan väärin oo, ja yleensä kuitenkin sitä tulee ymmärretyksi kun vain jotain sinne päin sanoo. Mutta siis ihan reilusti vain Kaljari. Vaan tokihan täällä saa hyvää oluttakin.

Nelivuotiaan tunnelmaotos paikallisesta perusoluesta pizzeriassa.

Aurinkokuivatut tomaatit

Tomaatit kuivumassa auringossa. 4 kiloa tuoreita tekee 1 kg kuivattuja. Ladotaan aurinkoon kuvassa näkyvällä tavalla avattuna. Runsaasti suolaa päälle (sitä keskikarkeaa, tähän tarkoitukseen erikseen myytävää, hieman karkeanpaa kuin Suomessa myytävä ruokasuola). Illalla kun suolaa, aamulla on suola liuennut tomaatteihin. Kolmantena päivänä näiden pitäisi olla kuivia, jolloin ne painellaan takaisin kiinni ja pannaan purkkiin, luulisin, että suolaa väliin silloinkin. Ja vaikka laakerinlehtiä.

Tarkoitus olisi kokeilla itsekin kirsikkatomaattien kanssa. Näinköhän niitä saisi tehtyä niin, että riittäisi Suomeen asti tuotavaksi?

Internetin ihme eli toimiva liittymä Italiassa tavalliseen nettitikkuun

Saimmepa vihdoinkin aikaiseksi hakea kännykkäliittymän täällä nettitikkua varten. Proseduuri oli seuraavanlainen:

  1. Nappasin ohimennen Soneran yrityskampanjasta ilmaisen sim-lukitsemattoman nettitikun läksiäisiksi Suomesta.
  2. Surffailua netissä, Italian liittymien vertailua ja tuskailua. Ahdistusta sopimusehdoista.
  3. Löytyi tämä englanninkielinen sivu, jonka tyyliin lopulta toimittiin: http://prepaid-wireless-internet-access.wetpaint.com/page/Italy+-+Wind
  4. Hoksasin, että paikallisessa centro commercialessa on Windin myymälä.
  5. Viimein saimme aikaiseksi mennä sinne tiskille, viikon jahkailun jälkeen. Ricaricabile kaikkein halvimmalla liittymällä (4,5 euroa / 120 minuuttia kuukaudessa). Liittymän avaus 10 euroa, josta 5 euroa avausmaksua, 5 jää tilille krediitiksi. Nettipakettina Mega Unlimited, 20 euroa kuussa / 1 giga siirtoa ilman aikarajaa. Asetukset Huawein tikkuun sain täältä. Ja vaikka on kyseessä prepaid -liittymä, piti henkilötiedot antaa, kun jotkin terroristit Espanjassa aikanaan käyttivät Milanosta ostettuja prepaideja viestinnässään, tuli tiukempi laki.
  6. Liitymä aukesi alle puolessa tunnissa ja nettisopimus kuudessa tunnissa. Ja systeemi toimii, mikä ihme!
  7. Liittymän voi lähtiessä laittaa katkolle ja sitten taas kun tullaan, avata uudestaan, maksaa muistaakseni noin kympin. Mutta laskutusjakso on ilmeisesti aina sama, eli 26. päivästä 26. päivään, pitää koittaa muistaa jatkossa.

Arkea ja asettumista

Viikon verran takana tätä täkäläistä arkea – ollaanko me välillä oltu jossain muuallakin? Kotioloja täällä leimaa työmaa ja meteli, katu revittiin meidän kohdalla eilen auki, ja pian toivottavasti pääsevät sommittelemaan sinne kaasuputkea / antennikaapelia / mitä ikinä aikovatkaan. Hämmästyttävän reippaasti kuitenkin edennyt tämä työmaa, pitivät vain pienen tauon lounasaikaan.

Makuuhuoneen ikkunan säleiden välistä voi kurkkia runollista katunäkymää. Työkoneen varjon vieressä kapean kaivannon ruskeasta vedessä törröttää tukittu vesiputki.

Pölyn määrä jaksaa taas hämmästyttää. yksi päivä ilman mopin heilutusta ja jälkikasvun suihkunpuhtaat jalkapohjat ovat hetkessä mustat. Pihan saisi letkuttaa joka toinen päivä jos haluaa pitää roskat ja pölyt kurissa. Onneksemme putkityömaalla katkesi eilen naapurin (ei meidän, huh!) vesijohto, ja pieni suihkulähde riitti sitomaan työmaan pölyt loppupäiväksi.

Sitruunan karsinta menossa, kuvan kasassa noin puolet poistetusta oksistosta.
Mirto ja sitruuna ovat kokeneet estetisoivan kevennysleikkauksen, ja nyt voi iltapäivisin valita, istuako sitruunapuun katveessa vaiko mirto”puun” varjossa. Kaikkinainen puskien parturointi onkin sitten paljastanut pihasta aivan uusia nurkkia, ja eilen poistettiin peikonlehdestä kaivon kannen päälle (juuret kaivon sisällä) kasvanut haara, minkä jälkeen paljastui taas lisää perattavaa ja kuokittavaa. Että näinkin pieni piha voi teettää työtä, juuri niin paljon kuin jaksaa tehdä.

meno-paluu

Nyt se on tehty, liput. Meno ja paluu. Heinäkuun puolivälissä mennään ja Santa Lucian jälkeen takas. Ehkä tuon maagisen ”Confirmed” -merkityn varausvahvistuksen avulla jaksaa loput työt valmiiksi ennen kuin Suomi menee kiinni.

Etätyömahdollisuuksiin vetoava itsepetos, se se on yrittäjän paras kaveri, kun pitää reissua venyttää.

Mitä jäi vielä kertomatta

Costa Verden kilometrien levyiset ja pituiset dyynit, niiden keltainen hiekka ja hiekalla vaeltaminen, joka on elämyksenä hämmästyttävän lähellä lapin tuntureilla ja soilla tarpomista. Hiekan kellanruskea, katajien syvän vihreä, turkoosi meri, joka muuttuu elohopeaksi auringon laskiessa. Hetket, joista jokaisessa lepää ikuisuus.

Kirkas, raikas meri, joka jaksoi pyyhkiä aaltoja varpaiden yli uudestaan ja uudestaan. Ja kolmivuotias, joka aamulla ei halunnut mennä veteen, mutta illalla ei halunnut tulla sieltä pois opittuaan uimaan uimarenkaan kanssa.

Se meri, joka pyyhkii sitä hiekkaa tälläkin hetkellä, maestrale-tuulella tosin varsin kovakouraisin otteen.

Maestrale-tuuli, jota täällä kutsutaan myös ”vento sano” – nimellä, koska se vie pölyn, kuonan ja saasteet pois.

Anopin korttelin konditoria, joka turmeltui pahasti tulipalossa eräänä iltana, ja se palokunta, jolla kesti puoli tuntia ehtiä Cagliarista tänne.

Naapurin lihakauppa, jossa tuoremakkara valmistetaan ”mittatilaustyönä”, odottaessa. Ja saman korttelin kalakauppa, jossa voi ostaa kalat ja pyytää kauppiasta grillaamaan ne lounasta varten valmiiksi.

Kaikkiruokaiselle suomalaisellekin varsin yllättävä ruokalaji, sian suolista sykerretty makkarankaltainen asia tomaatisessa keitossa. Grillattuna sen sijaan kuulema olisi oikein maukasta.

Pikku protestanttia yhä uudestaan ja uudestaan hämmentävä pyhimysten palvonta ja koko täkäläisen kirkon opin ja käytännön uskonharjoittamisen ristiriitaisuus.

Valtavan paljon ihmisiä, vaikkapa yksi, sanotaanko Claudia, jolla on täällä yksityinen päiväkoti, tai toinen, sanotaan vaikka Claudia, jonka sisko kuoli toistakymmentä vuotta sitten Palermossa poliisina, mafian erästä tuomaria vastaan tehdyssä pommi-iskussa. Tai yksi pikkuserkku, jota onni aina suosii. Sekä rautakaupan isäntä, jolla on jostain syystä liikanimi ”hiirensyöjä”, mistä lie sen saanut.

Upea konsertti taivasalla Carbonian torilla, sinfoniaorkesteri ja dramaattinen oopperakappale, välimeren yö, tähtitaivas, sämpylät, jäätelöt, kahvi ja mirto.

Porto Pinon dyynit lapsiystävällinen, matala ranta, jossa väkeä oli enemmän kuin hiekanjyviä, mutta tilaa riitti kaikille.

Cagliarin flamingot ja suola-altaat. Poetto ja merisiilit (niinä kuukausina, joissa on r-kirjain, eli October-Febraio). Mutta merisiilejä saa myös nyt ja niistä syntyy esim. maukas pasta, joka maistuu – niin mereltä.

Ja niin paljon muuta, aiheet eivät kirjoittamalla lopu.

Sardinia.fi kertoo lämmöllä ja omakohtaisesti Sardiniasta, sardinialaisista ja kaikesta tuohon maailman kauneimpaan saareen liittyvästä.