Vatsan täydeltä papuja ja makaronia

Tuli jokin aika sitten puhetta ruuasta (taas), ja tämä talvinen hyvänmielenruoka, joka tekee mistä vain arki-illasta erityisen, muistui mieleeni. Pitää laittaa taas pian, että ehtii syödä tänä vuonna tarpeeksi, tätä kun ei oikein kesällä voi syödä, on sen verran tuhtia evästä. Näissä Suomen pakkasissa sen sijaan on enemmän kuin kohdallaan. Rakkaat ystävät: pasta e fagioli!

Pasta e fagioli eli papu-makaronipöperö

Valmistetaan kattilassa tai korkeareunaisessa pannussa. Papuina voi maun mukaan ihan mitä vain papuja, esim. tavalliset ruskeat toimii, samoin kikherneet, mustasilmäpavut ja ihan vaikka punaiset linssit. Tarvitaan suunnilleen seuraavat ainekset. Hifistelijät voivat toki lisätä muutakin, mutta me nyt vain tehdään kaikki aina mahdollisimman helposti:

papuja runsaasti, esim. pari isoa purkkia tai jos liotat ja keität pavut itse, arvion mukaan (esim. pannu puolilleen)
makaronia noin puoli pussia (200-300 g). Ihan sellainen makaronilaatikko-makaroni on hyvä, mutta voi toki hankkia jotain muodikkaampaa, kunhan on pientä.
pekonia 1-2 pakettia (vegaaniversiokin ilman pekonia on maistuvaa, voi laittaa tilalle vaikka pikkupätkän porkkanaa silputtuna.)
pieni sipuli
oliiviöljyä runsaasti
suolaa maun mukaan
tarjoiluun oliiviöljyä ja mustapippuria.

Kuullota sipulisilppu öljyssä, lisää pekoni pieneksi silputtuna. Lisää pavut, hauduttele tuokio (jos itse keittämäsi pavut ovat vielä kovia, hauduta pidempään). Huom: jos liotat ja keität pavut itse, hoida tämä ennakkoon valmiiksi, papujen pitää siis olla jo syömävalmiita, kun alat tätä ruokaa laittamaan. Jos jäävät koviksi, luvassa on taatusti vuosisadan ilmavaivat…

Kuumenna vesi valmiiksi vedenkeittimessä tai kattilassa.

Lisää makaronit pannuun, kaada kuumaa vettä päälle, niin että peittyvät. Lisäile vettä sitä mukaa kuin makaronit imevät sitä, lisää myös suolaa jonkin verran, hauduttele jne. kunnes on valmista. En ole koskaan katsonut kelloa, mutta puolisen tuntia ehkä tämä koko proseduuri vie. Pöperö kannattaa jättää sopivan kosteaksi, etenkin jos aikoo ottaa siitä vielä seuraavana päivänä eväät (yleensä tämä ei onnistu, koska kaikki tulee aina syötyä kerralla ähkyn uhallakin), koska makaronit jatkavat turpoamistaan. Tarkista vielä suola.

Syödään syviltä lautasilta lusikalla.

Tarjoillessa lorauta päälle anteliaasti hyvää oliiviöljyä ja rouhaise saatteeksi reilusti mustapippuria. Tämä pitää nälän loitolla pitkään!

Suapiko täältä sitä intternettiä?

Ja taas on edessä liittymän hankkiminen / lataaminen / lainaaminen / sumpliminen nettitikkua / kännykkää / hotspottia / elämää / pian alkavaa reissua varten. Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin. Silloin (2010) muuten kävi jotenkin niin, että liittymä kyllä oli ok, mutta isoäidin talossa yhteysnopeus välähti vain ajoittain 3G:n puolella (yleensä Edge tai gprs), mikä teki esim. nettisivuprojektin tekemisestä jokseenkin haastavaa.

Nettitikun viilennystä, kuminauhalla San Pellegrino -juomatölkin kylkeen kiinni.
Kuumalla säällä nettitikkukin tarvitsee viilennystä.

Vuonna 2011 puolestaan paras nettitarjous ja yhteyden taso (3G lähes aina, vain muutamina päivinä putosi EDGE:n tasolle) oli TIM-operaattorilla. Tuolloin meillä oli TIM 12 liittymä (jossa puhelut on aina 12 senttiä, puhelun alku 12 senttiä, vastaus 12 senttiä) ja tähän liitettynä INTERNET 100 -paketti, 100 tuntia nettiä, hinta 30 päiväksi 19 euroa + avausmaksu 5 euroa. Piti vain muistaa katkaista internet-paketin tilaus ennen lähtöä Sardiniasta. Mutta tässä sitten mokasin puolestaan niin, että datapaketti oli tarkoitettu toimimaan vain älypuhelimesta, ja Suomesta tuodun mokkulan kautta käytettäessä liittymä otti paketista huolimatta datasta 2€/käyttöpäivä, eli paketti tuli hankittua kuitenkin turhaan. Siinä oli myös sellainen pieni kompa, että vaikkei tehnyt yhtään mitään, liittymä älypuhelimesta lähetti pikku ripauksen dataa joka aktivoi sen päivän 2 euron maksun datapaketista. Tosi kätevää.

TIMin Prepaid (Ricaricabile) -liittymän on saanut kaikkein helpoimmin ladattua pankkiautomaatilla, kun automaatin palvelukieleksi valitsee italian. Pienin lataussumma automaatilla oli tuolloin 30 euroa.

Nyt (2015) näyttäisi taaskin olevan vain erilaisia jatkuvasti voimassa olevia liittymiä, vaikka ilmoituksessa sanottaisiinkin ”ricaricabile” (ladattava). Mutta sellainenkin voi olla mahdollista laittaa katkolle välillä, jos vain jaksaisin kahlata palvelunkuvauksia. Jos vain vielä löytyisi rajaton kaista ja datakiintiö… jäänee haaveeksi. Jatkan kahlaamista palveluntarjoajien sivuilla, tässä pari linkkiä:

  • Tiscali (Sardinian ”oma” palveluntarjoaja, mutta valikoimaa ei ole ihan suunniteltu lomailijalle )
  • TIM (TIM 12 -liittymä meillä on ollut aikaisemmin)
  • Vodafone (15GB/kk ja ok hinta, mutta vielä en ole löytänyt täältä, miten liittymän saa katkolle. äh.)
  • Tre Italia (apua, täältä saa internettiä litrahintaan 0,90€/tunti!)
  • Wind (12GB/kk 19€… uskoisinko?)

Että ota näistä sitten tolkkua. Vinkkejä mieluusti vastaanotetaan tuohon alle kommentteihin. Päivitän tähän tekstin perään sitten, mihin tuli päädyttyä tällä kertaa. In bocca al lupo!

 

 

Hillo-operaatio

Jo useampana vuonna on tullut vietyä aurinkoa kotiin erilaisten marmeladien ja hillojen muodossa (myös toki liköörinä eli lähinnä limoncellona näin kesäisin, mirton marjat kun tulee joulun alla, jolloin harvemmin tulee oltua täällä, mutta se on jo toinen tarina). Tällä kertaa saimme halvalla pari laatikkoa persikkaa San Speraten persikkafestareilta, joten marmeladisorttia ei tarvinnut sen enempää suunnitella. Myös päärynää, aprikoosia on tullut käytettyä makoisin tuloksin.

Itse tykkään tuoreemmasta hillosta (suomalaisittain 5-10 minuutin keittoajalla) joten olen käyttänyt pektiiniä sen sijaan, että keittäisin marmeladia kokoon tuntitolkulla, kuten täällä on tapana tehdä. Ei mene niin hulluna sokeriakaan. Pektiini täällä myydään erikseen (ei siis löydy meikäläistä hillosokeria), supermarketista löytyy. Ja autolla kun kulkee, samat purkit matkustaa helposti etelään tyhjänä ja hilloa täynnä sitten taas kesän jälkeen pohjoiseen.

Marmeladit

Al mare: Poetto, Cagliari

Tänään käytiin Poetolla. Kilometrikaupalla perusrantaa Cagliarissa. Vesi on aivan rannassa vähän sameanhiekkainen (ainakin iltapäivällä), ja satunnaisesti siellä voi lillua myös jokunen roska, mutta kirkkaaksi käy kun hieman kahlaa kauemmaksi. Rannassa on paljon baareja ja iltapaikkoja, joista tällaisella lapsiperheellisellä ei ole juuri kerrottavaa… paitsi, että jädet ja oluset saa aina läheltä. Erihintaisia päivänvarjo-lepolasse-vuokrapaikkojakin on, rannan alkupäässä (ensimmäinen pysäkki, prima fermata) oli hyvinkin edullisia ainakin v. 2010. Jengiä piisaa, mutta tilaa riittää kaikille.

Poeton koordinaatit, eli mihin kohtaan rantaa on menossa, on tapana kertoa joko bussipysäkin mukaan, tai sitten voi mennä esim. sairaalan (ospedale) kohdalle. Tietenkin baarien avulla on helppo suunnistaa.

Talvikuukausina Poetolta saa(nee luultavasti edelleenkin) merisiilejä. Iltaisin kannattaa suunnistaa sinne. 20 tai 40 merisiiliä, punkkua ja leipää. Tiivistettyä välimerta, niille ketkä meren mausta tykkää. Mie tykkään.

Merisiilistä muuten sitten syödään vain se hehkuvanoranssi mäti, piikkejä kannattaa kaihtaa. Merisiiliin astumista ei myöskään kannata kokeilla.


Näytä suurempi kartta

Neljä erilaista vuodenaikaa

Nyt sataa. Satoi myös pari päivää ennen saapumistamme, mistä on nyt reilut 3 viikkoa. Kuulema heinäkuussa yleensä sataa, mistä en kyllä itse osaa sanoa mitään, sillä meidän täällä ollessa sade on ollut harvinainen erikoisuus (tosin oleminen onkin painottunut enemmän elokuun puolelle). Pääseepä pölystä ainakin hetkeksi, alkoi jo ottaa henkeen.

Pari vuotta sitten vierähti 7 viikkoa heinä-elokuusta ilman pisaran pisaraa, ja lähes ilman pilviäkin. Sadetta saimme vain kun tuli vieraita sateisesta Englannista – heti kun menivät päiväunille matkan jälkeen, satoi kaatamalla tunnin. Herätessään olikin maa jo jälleen kuiva.

Mielellään viettäisi täällä koko vuoden, niin ymmärtäisi näitä säitä ja vuodenaikoja paremmin. Ensimmäinen talvivisiitti kun toi jo yhden oivalluksen: Suomessa luonto lepää talvella, täällä kesällä kun on rutikuivaa, talvi tuo mukanaan sateet ja vihreyden. Tietenkin se on näin, mitenkäs muuten? Ei ne neljä vuodenaikaa tarvitse aina samat kuin Suomessa olla.

Joulun aika, sieniaika

Talvi on Sardiniassa sieniaikaa (sekä mm. appelsiinien ja mandariinien aikaa). Suomalaiselle sopii mainiosti vaeltelu vihreillä, syvänturkoosiin mereen kaatuvilla rinteillä Sardinian talvisäässä, joka vastaa (ulkona) mukavia syyskuun ilmoja Suomessa. Talven viileys Sardiniassa voi kuitenkin yllättää sisätiloissa, joten erityishuomio reissuun pakatessa kannattaa antaa lämpimille olo- ja alusasuille. Ohut ja pehmoinen villakerrasto ihoa vasten tuo lisämukavuutta sisällä ja ulkona.

Sienestäminen kuitenkaan ei Italiassa, ei siis Sardiniassakaan, ole mikään läpihuutojuttu – sieniä etsitään, ei poimita. Herkkusuiden maassa on sienestykselle erilaisia rajoituksiakin alueista riippuen. Tärkeä yksityiskohta, joka suomalaiselle ei ehkä heti tulisi mieleen, on lähteä sieneen korin kanssa, ei ämpärin, sillä koriin poimituista sienistä itiöt leviävät pitkin, ämpäristä ei. Kommenttilootaan joku voisi täydentää, onko olemassa jokamiehenoikeuksia sienestykseen, vai pitäisikö olla maanomistajan lupa tai itse paavin.

Omat sieniretkeni ovat rajoittuneet muutamaan kertaan, kun talvella ei ole tullut liiemmälti käytyä. Uusien sienien tunnistamiseen ja sienimaaston löytämiseen on tietenkin kätevää saada paikallisen ystävän opastusta, mutta nopeasti oppii tunnistamaan perussienet: codrobiu mudregu, joka kasvaa mudregu-kasvin juurella (löytyy myös nimellä Cisto Marino), sekä ”lihasieni”, codrobiu de petza, eli kuningaosterivinokas. Grillattuna ja ripaus suolaa, muuta ei tarvitse. Hyväonninen saattaa löytää herkkutattejakin, funghi porcini.

Talviselle sieniretkelle voi suunnata esim.  lounaisrannalle, ja muistahan pakata koriin mukaan viiniä ja evästä, jotain yksinkertaista vain. Vaikka suoraan kaupasta matkalla rantaan sämpylöitä, panini, täytteeksi vaikkapa prosciutto crudo, mozzarella tai mortadella, maun mukaan. Raitista välimeren talvi-ilmaa kyytipojaksi. Lopulta ei ole niin väliä edes sillä, tuleeko saalista vai ei.

(toim.huom: sardon kielen kirjoitusasu vaihtelee, omat versioni perustuvat kuulokuvaan Monastirissa puhutusta sardosta. Kirjoitettuna sanat voivat olla hyvinkin erilaisia, ja vieläkin kauempana puhutusta kielestä, alueesta ja kylästä riippuen. Ja kun tietää sienen nimen vain yhden kylän murteella, ei ole aivan yksinkertaista googlettaa infoa italiaksi, saati englanniksi tai suomeksi…)

Pattadan veitset ja Piero Fogarizzu

Lupasin aikanaan kattavaa reportaasia Pattadan puukontekijöistä. Unohdetaan se kattavuus tässä vaiheessa ja keskitytään kuviin. Seppä on Piero Fogarizzu, veitsentekijä neljännessä polvessa, 30 vuotta tehnyt itse niitä veitsiä.

Ja sitten niitä kuvia, tässä viimeistellään meidän matkaan lähtenyttä veistä (kaksivärinen kahvaosa). Yhden veitsen tekeminen vie yhden päivän. Reiät ja kuvioinnit kaikki menevät käsivaralla, Pieron kädet on tarkemmin kalibroitu kuin mikään viivoitin.

 

Continue reading “Pattadan veitset ja Piero Fogarizzu” »

Sardinia.fi kertoo lämmöllä ja omakohtaisesti Sardiniasta, sardinialaisista ja kaikesta tuohon maailman kauneimpaan saareen liittyvästä.